Niin surullinen ja koskettava tapahtuma. Ihminen eli pitkän elämän ja nukkui pois. Sukulaiset ja heidän perheensä kokoontuivat suremaan yhdessä ja saattamaan häntä viimeiselle matkalle. Pappi lausuu sanoja, jotka saavat minuakin kyynelehtimään, vaikken ole ollut kyseisen ihmisen sukulainen. Niin kauniita runoja, osuvia virsiä ja koskettavia lauluja. Itkettää. Itkettää. Muistan, kuinka tämä ihminen hymyili, vähän pöllähtäneen näköisenä ja paljasti ikämuutoksista johtuvia pitkiä hampaitaan, miten hyvän tuulinen hän oli, kuinka aina muisteli huomata ja mainita, että kampaukseni on muuttunut. Hänen silmissään oli paljon lämpöä. Hän oli vanha, mutta melkein viimeisen asti sekoili tietokoneilla. Hän rakasti lettuja ja on viettänt jo useampi Joulu meidän kanssa. Nyt hän on poissa, jossain kaukana. Itkettää. Muistan hänen viimeisiä vuosia. Hänen yleistilansa on laskenut ja muisti heikentynyt. Haluaisin hoitaa häntä viimeisen asti kotona. Olen yrittänyt ja jopa sain häntä kotiimme... Hänen sukunsa näki asiat jotenkin erilailla ja varakkuudesta huolimatta ihminen joutui yksityiseen vanhainkotiin, josta sitten sairaalaan vuodeosastolle.
Olen hoitaja. Tiedän miten noisaa paikoissa eletään. Hoitajat ovat ihania, mutta omaa sukulaista en näihin paikkoihin haluais. Etenkin, jos olisi vaihtoehtoja. Mutta minä en voinut asialle mitään. Ihminen hiipui pois sairaalan sängyssä ja kaikki nyt surevat.
Lapseni, minä haluan kuolla kotona. Olkaa kilttejä, hoitakaa minua kotona, olkaa läsnä, alkää jättäkö minua sairaalaan, kun ei enää ole toivoa minun parantumisesta. Olkaa niin kilttejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti