Rakkaus

Rakkaus mitä se on?
Jostain netin viidakosta löysin tälläisen runon, se on kaunis:

Sua vain yli kaiken mä rakastan,  sinä taivaani päällä maan.  Minä maiset murheeni unohdan  sinisilmiis kun katsoa saan.  Ylin riemuni oot mitä toivoisin,  sä kun istut mun rinnallain.  Olet kaikkeni, aarteeni kallehin,  olet onneni, unelmain.  Oi sallithan, että mä suutelen  sinisilmiäs, armahain.  Mä jos kauas sun luotasi joutunen,  kuvas seuraa mun matkallain. Ihmiset määrittelevät rakkauden yleensä uskon rakkaudeksi, veljen rakkaudeksi, mies ja naisväliseksi rakkaudeksi. Itse en millään voi tehdä mitään eroa ja minulle rakkaus merkitsee vain rakkautta. Rakkauteen aina kuuluu tietyt asiat: anteeksianto, rakkaan olennon kaikenlinen miellyttämisen halu, huoli, kiitollisuus, armo, anteeksipyyntö. Rakkaus minusta on vastalause itsekkyydelle. Teen asioita rakkaani vuoksi eikä omien etujen tavoittelemisen vuoksi. Tunnenko siis olevani rakas elämässäni? Lapset rakastavat minua, joten tiedän miltä se tuntuu. Minua on aiemmin rakastettu myös parisuhteessa ja muistan kyyneliin, miltä se tuntuu. Haluan kokea tämän uudelleen. Haluan rakastaa ja olla rakastettu, olen luotu sitä varten. Nykysuhteessa, olen vain itsestään selvyys. Olen moottoripyörä, joka oli uutena mielenkiintoinen, mutta sit kun pari kerta on ajanut sen vaan laitettiin kellariin pölyämään. Pyörästä ei haluta huolehtia, ei edes pölyjä pyyhkiä, muttei myöskään luopua. Siinä se seisoo kellarissa, ruostuu  ja lämmittää ajatuksella että se on olemassa ja oma... Tämä itsestään selvyytenä oleminen tappoi minussa kaiken hyvän ja kauniin, mitä olen tuntenut miestäni kohtaan. Haluan kovasti muutosta. Haluan olla rakas, rakastettu, ainutlaatuinen ja taistelemisen arvoinen. Anteeksi mieheni, tai kohta ex-mieheni, en jaksa olla enää sun Agusta.