Tänään en jaksa muhia itsesäälissä ja kaivaa vanhoja haamuja sänkyni alta. Tänään iloitsen ja vietän aikaa lasteni kanssa. Tiedossa reissu lelukauppaan ja mukavan päivän vietto.
Lapset ovat tulevaisuus. Mitä minä tekisinkin ilman kaikkia minun neljää pikkuruista? Lapset antavat sisältöä elämään ja asettavat tavoitteita, heitä varten on helpompi saavuttaa asioita, kuin itseään varten. Olen kiitollinen että minulla ot teidät Eka, Rontti, Sydän ja Mumka. Olette minulle tärkeämpi, kuin elämä, olette kaikkeni. Vaikka elämäni olikin muuten ihan muuta, mitä olisin halunnut sen olla, en siltikää olisi sitä vaihtanut uuteen mahdollisuuteen. Koska minun elämässäni sain teidät. Olette kaiken kokemani arvoisia.
Lapseni, rakastan teitä enemmän kuin itseäni, elämäni ja mitään muuta. Kiitos teille olemassaolostanne ja rakkaudestanne.
perjantai 30. syyskuuta 2011
torstai 29. syyskuuta 2011
Ero
Miten helvetillinen sana. Ihan järkyttävän vikeaa järjestää ajatukset johdonmukaisiksi. Tästä tulee kaaos, mutta se saa tulla. Minun tulee eheytyä ja kaikki vaiheet on käytävä läpi. Olen rakentanut elämäni, synnyttänyt lapsiani, suunnitellut tulevaisuuteni laput silmissä. Kuvittelin pystyväni muuttaa voimakkaasti narsististä henkilöä rakastavaksi, huomioivaksi, väittäväksi olennoksi. Olen ollut itse aika narsistinen, kun tälläiset kaikkivoipaisuus ajatukset muhivat päässäni. Olen myös uskonut että saan alkoholistin raittiiksi ja kylmää lämpöiseksi - rakkaudellani. Nyt, kun kirjoitan tuntuu niin kovin kipeältä, oloni on ihan sekaisin, enkä voi tehdä nyt yhtään mitään, istun vain koneella ja olen lamaantunut.
Alkoholiongelma oli suhteessamme alusta asti. Olen alkoholisti-isän tytär. Pätin, että pidän huolta miehestäni ja koska olen voimakkaampi, sain hänelle tehtyä selväksi selittämällä, suuttumalla, itkemällä ja taas selittämällä ettei alkoholin tulisi kuulua elämäämme. Luulin jo onnistuvani, mutten ole onnistunut. Elämäni on kulissia vain. Ylläpidin väkisin miestäni selvinpäisenä ja uskoin, että hän itse ei haluaa enää juoda. Mutta heti, kun eilen tein selväksi, että tämä avioliitto loppuu nyt, mihinö mieheni meni ensitilassa? Alkoon. Heti kun hän kokee etten kontrolloi häntä, hän tekee sen, mitä on hänelle luontaista tehdä - juo, valehtelee, on välinpitämätön ja törkeä. Sellainen hän oli, on ja tulee olemaan. Hän itse taas käsittelee sen näin, että hän on vain kiltti ihminen... Hän ei näe itsessään koskaan mitään virheitä, eikä hän kestä itsensä kohtaamista. Kritiikkiä ei missään muodossa eikä kehittämisehdotuksia. Hän on hyvä sellaisenaan ja minun tulee häntä rakastaa ja kärsiä kaiken, koska hän on tälläinen ja minä olen luvanut olla hänen kanssaan. Se mitä hän lupaa ei koskaan muisteta. Hän unohtaa lupauksiaan heti, sen jälkeen, kun on lausunut ne. On niin pahaa olla nyt.
Kutsun miestäni x-failsiksi tästä lähtien, en halua puhua exästä, eikä hän on mieheni eikä hän ole läheinen. Hän ei ole kukaan, harmaa ihminen menneisyydestäni, yksi hyväksikäyttäjistäni. Hän käytti ruumiini lisäksi myös psyykettäni ja henkisyyttäni hyväksi saadakseen itselleen perheen ja lämmön antamatta takaisin mitään muuta kun syytöksiä liiallisesta tunteellisuudestani, lapsellisuudestani, harhaluuloisuudestani ym :(
Kaikki olisi niin paljon helpompi, jos ei olisi lapsia. Minä tunnen itseäni niin hyväksikäytetyksi, epäonnistuneeksi ja tyhmäksi. Minähän oikeasti uskoin joka kerta kun x-fail on mulle luvannut muuttua romanttisemmaksi, huomaavaisemmaksi, vastuulliseksi ym, ym, ym. kertakaan hän ei ole yrittänytkään muutosta, vaan odotti, että minun huono olo mene ohi ja kaikki jatkuu etisellään. Ja minä vain sinnittelin. Minkä vuoksi?
Olen epäonnistunut ja pettynyt. Haluaisin raivota ja heittää tavaroita, mutta istun vaan hilja ja kirjoitan. Etteivät lapset huomaisivat minun huonoa oloani. He ovatainut tukeni tässä, mutten voi käyttää heitä nenäliinallani, se on väärin. Olen äiti ja minun tulee säilyttää kasvot.
Vihaan x-failia, se on kumma tunne. Vihaan häntä siitä että hän ei koskaan voinut olla perheen pää, ei rakastaja, ei tukija, ei lohduttaja hän ei ollut kukaan, paitsi hyväksikäyttäjä. Valehteli ymmärtävänsä ja muuttuvansa ja kulutti aikaani. Olen elänyt henkilökohtaisessa helvetissä viimeiset 4 vuotta, sitä ennen 3 vuotta etsin itsessäni vikoja ja niitä ennen jumaloin x-failia. Nämä ovat kummalliset tunteet, ja ristiriitaiset arvojeni kanssa, mutta minä tunnen ne. Minä elän, koska minä tunnen. X-fail on jo valmiiksi kuollut, hän ei tunne, ei välitä, ei rakasta, ei ihannoi, ei sure, ei vihaa, ei tykkää, ei ei ei... Kuinkahan kauan tämä myllerys kestää? Olisi ohi jo. Haluan unohtaa kaiken ja alkaa elää oman elämääni.
Alkoholiongelma oli suhteessamme alusta asti. Olen alkoholisti-isän tytär. Pätin, että pidän huolta miehestäni ja koska olen voimakkaampi, sain hänelle tehtyä selväksi selittämällä, suuttumalla, itkemällä ja taas selittämällä ettei alkoholin tulisi kuulua elämäämme. Luulin jo onnistuvani, mutten ole onnistunut. Elämäni on kulissia vain. Ylläpidin väkisin miestäni selvinpäisenä ja uskoin, että hän itse ei haluaa enää juoda. Mutta heti, kun eilen tein selväksi, että tämä avioliitto loppuu nyt, mihinö mieheni meni ensitilassa? Alkoon. Heti kun hän kokee etten kontrolloi häntä, hän tekee sen, mitä on hänelle luontaista tehdä - juo, valehtelee, on välinpitämätön ja törkeä. Sellainen hän oli, on ja tulee olemaan. Hän itse taas käsittelee sen näin, että hän on vain kiltti ihminen... Hän ei näe itsessään koskaan mitään virheitä, eikä hän kestä itsensä kohtaamista. Kritiikkiä ei missään muodossa eikä kehittämisehdotuksia. Hän on hyvä sellaisenaan ja minun tulee häntä rakastaa ja kärsiä kaiken, koska hän on tälläinen ja minä olen luvanut olla hänen kanssaan. Se mitä hän lupaa ei koskaan muisteta. Hän unohtaa lupauksiaan heti, sen jälkeen, kun on lausunut ne. On niin pahaa olla nyt.
Kutsun miestäni x-failsiksi tästä lähtien, en halua puhua exästä, eikä hän on mieheni eikä hän ole läheinen. Hän ei ole kukaan, harmaa ihminen menneisyydestäni, yksi hyväksikäyttäjistäni. Hän käytti ruumiini lisäksi myös psyykettäni ja henkisyyttäni hyväksi saadakseen itselleen perheen ja lämmön antamatta takaisin mitään muuta kun syytöksiä liiallisesta tunteellisuudestani, lapsellisuudestani, harhaluuloisuudestani ym :(
Kaikki olisi niin paljon helpompi, jos ei olisi lapsia. Minä tunnen itseäni niin hyväksikäytetyksi, epäonnistuneeksi ja tyhmäksi. Minähän oikeasti uskoin joka kerta kun x-fail on mulle luvannut muuttua romanttisemmaksi, huomaavaisemmaksi, vastuulliseksi ym, ym, ym. kertakaan hän ei ole yrittänytkään muutosta, vaan odotti, että minun huono olo mene ohi ja kaikki jatkuu etisellään. Ja minä vain sinnittelin. Minkä vuoksi?
Olen epäonnistunut ja pettynyt. Haluaisin raivota ja heittää tavaroita, mutta istun vaan hilja ja kirjoitan. Etteivät lapset huomaisivat minun huonoa oloani. He ovatainut tukeni tässä, mutten voi käyttää heitä nenäliinallani, se on väärin. Olen äiti ja minun tulee säilyttää kasvot.
Vihaan x-failia, se on kumma tunne. Vihaan häntä siitä että hän ei koskaan voinut olla perheen pää, ei rakastaja, ei tukija, ei lohduttaja hän ei ollut kukaan, paitsi hyväksikäyttäjä. Valehteli ymmärtävänsä ja muuttuvansa ja kulutti aikaani. Olen elänyt henkilökohtaisessa helvetissä viimeiset 4 vuotta, sitä ennen 3 vuotta etsin itsessäni vikoja ja niitä ennen jumaloin x-failia. Nämä ovat kummalliset tunteet, ja ristiriitaiset arvojeni kanssa, mutta minä tunnen ne. Minä elän, koska minä tunnen. X-fail on jo valmiiksi kuollut, hän ei tunne, ei välitä, ei rakasta, ei ihannoi, ei sure, ei vihaa, ei tykkää, ei ei ei... Kuinkahan kauan tämä myllerys kestää? Olisi ohi jo. Haluan unohtaa kaiken ja alkaa elää oman elämääni.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Empatia
Empatia on toisen ihmisen kokemusmaailmaan ja tietoisuuteen eläytymistä. Sen avulla voimme hahmottaa toisten ihmisten näkökulmia. Empatia on vuorovaikutusta ja kokonaisvaltaista. Siihen sisältyvät toivo, luottamus ja yhdessä yrittämisen haaste.
Itsetunto ja empatia liittyvät kiinteästi yhteen. Kun itsetunto on kunnossa, ihminen kykenee aitoihin ja avoimiin ihmissuhteisiin ja empatiaan. Itsetunnoltaan terve ja luottavaisesti maailmaan tutustuva lapsi on valmiimpi kohtaamaan ennakkoluulottomasti muita ihmisiä ja liittymään ryhmään. Hän kykenee kehittämään taitoaan arvostaa muita samalla tavalla kuin itseäänkin, kutakin omana persoonana. Terveeseen itsetuntoon kuuluu kyky asettua toisen henkilön asemaan ja tarkastella asioita myös toisen ihmisen näkökulmasta. Mitä vahvemmaksi ja terveemmäksi yksilön itsetunto muovautuu, sitä avoimemmin hän voi huomioida toisia ihmisiä. Ihmisen, jolla on terve itsetunto, ei tarvitse keskittyä tukemaan omaa minäänsä jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa, vaan hän voi antaa ja jakaa omaa osaamistaan ja itseään muiden käyttöön.
Empatian tunne on kuitenkin kaukana uhrautumisen tunteesta, joka on toisten hyväksi tekemistä pelkän palkkion perässä. Empaattinen ihminen tietää mitä tahtoo, eikä tunne uhrautuvansa kuunnellessaan, lohduttaessaan ja neuvoessaan toisia ihmisiä. Hän voi tehdä kaiken tämän, koska ei tunne itseään riistettävän millään tavalla, vaan päinvastoin kokee yksinkertaisesti palkkiona toisten auttamisen. Terveen itsetunnon omaava ihminen on niin psyykkisesti kypsä, ettei hänen missään tilanteessa tarvitse keskittyä itsensä esille tuomiseen vaan hän voi kurkottautua poispäin itsestään –toisia kohti.
Sen sijaan henkilö jolle omatkin mahdollisuudet ja rajat ovat hämärän peitossa pakenee itseään ja hänellä on vaikeuksia hahmottaa sosiaalisissa tilanteissa empatian tarve. Jos ei ole oppinut arvioimaan omaa itseään realisesti, ei voi arvioida tasapuolisesti ja objektiivisesti muidenkaan ihmisten vaikeuksia ja tarpeita. Henkilö, jolla on heikko itsetunto ei oikeastaan kykene empatiaan. Hänen oma minänsä on rajoiltaan niin hauras, että toisen auttaminen ja ymmärtäminen voisi hävittää oman minän rajat.
Rakkaus
Rakkaus mitä se on?Jostain netin viidakosta löysin tälläisen runon, se on kaunis:
Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan. Minä maiset murheeni unohdan sinisilmiis kun katsoa saan. Ylin riemuni oot mitä toivoisin, sä kun istut mun rinnallain. Olet kaikkeni, aarteeni kallehin, olet onneni, unelmain. Oi sallithan, että mä suutelen sinisilmiäs, armahain. Mä jos kauas sun luotasi joutunen, kuvas seuraa mun matkallain. Ihmiset määrittelevät rakkauden yleensä uskon rakkaudeksi, veljen rakkaudeksi, mies ja naisväliseksi rakkaudeksi. Itse en millään voi tehdä mitään eroa ja minulle rakkaus merkitsee vain rakkautta. Rakkauteen aina kuuluu tietyt asiat: anteeksianto, rakkaan olennon kaikenlinen miellyttämisen halu, huoli, kiitollisuus, armo, anteeksipyyntö. Rakkaus minusta on vastalause itsekkyydelle. Teen asioita rakkaani vuoksi eikä omien etujen tavoittelemisen vuoksi. Tunnenko siis olevani rakas elämässäni? Lapset rakastavat minua, joten tiedän miltä se tuntuu. Minua on aiemmin rakastettu myös parisuhteessa ja muistan kyyneliin, miltä se tuntuu. Haluan kokea tämän uudelleen. Haluan rakastaa ja olla rakastettu, olen luotu sitä varten. Nykysuhteessa, olen vain itsestään selvyys. Olen moottoripyörä, joka oli uutena mielenkiintoinen, mutta sit kun pari kerta on ajanut sen vaan laitettiin kellariin pölyämään. Pyörästä ei haluta huolehtia, ei edes pölyjä pyyhkiä, muttei myöskään luopua. Siinä se seisoo kellarissa, ruostuu ja lämmittää ajatuksella että se on olemassa ja oma... Tämä itsestään selvyytenä oleminen tappoi minussa kaiken hyvän ja kauniin, mitä olen tuntenut miestäni kohtaan. Haluan kovasti muutosta. Haluan olla rakas, rakastettu, ainutlaatuinen ja taistelemisen arvoinen. Anteeksi mieheni, tai kohta ex-mieheni, en jaksa olla enää sun Agusta. |
Narsismi
Narsismi
Mikä on narsismi? Olenko minä sellainen? Millainen on narsistin uhri?
Narsismiin käsittääkseni kuuluu paljon negatiivistä. Netistä löytyy paljon tietoa narsismista ja sen ominaispiirteistä. Mutta niiden sovittaminen johonkin henkilöön elämässä on hankalaa! Wikipedia ei nyt ole kovin luotettava lähde, muttä narsismin määrittlyssä siellä on käytetty hyvi ja luotettavia lähteitä, joten otan minua eniten kiinnostavan pätkän sieltä, eli:
Psykoanalyytikkojen mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä tunteettomuus. Ihmiseltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene viestimään tunteiden avulla. Arnold Modellin selittää sen taustaksi tarpeen välttää läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvia kokemuksia. Narsistin itseriittoisuuskuvitelma torjuu muihin liittyvät toiveet ja toiveisiin liittyvät ahdistukset. Jos lapsi hyvin varhaisessa vaiheessa kokee vaikeita pettymyksiä äitisuhteessaan eikä hänen tunteisiinsa vastata, hänelle voi alkaa kehittyä epäterve itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne, jossa hän ei tarvitse ketään eikä mitään vaan hallitsee itse kaikkea.Jorma Myllärniemen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei koe normaalisti masennusta. Masennus syntyy vain silloin kun hauras persoona hajoaa, itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne menetetään. Tällöin ihminen romahtaa. Vertauskuvallisesti ilmaisten narsisti ei taivu vaan taittuu. Tähän masennukseen liittyy itsetuhoisuutta.
Minä en ole narsisti tämän määritelmän mukaan. Tunnen ja jopa liikaakin, yritän aina selvittää riidat, puhua tunteista. Itken muiden puolesta, olen huolissani muista, yritän auttaa, osallistun vapaaehtoistoimintaan muiden vuoksi. Tutkin itseni jatkuvasti ja kehityn. Oppiminen on mielestäni kaiken A ja O. Muiden määritelmien mukaan kuitenkin minussa olisi tätä narsistia aika paljonkin, mutta muut narsismin määritelmät, määrittelevät narsismia henkilökohtaisiin ominaisuuksiin mm. narsistien tuki ry määrittelee narsismiä näin:
- Suuruudenhullut kuvitelmat omasta erinomaisuudesta ja ylivertaisuudesta. (tässä määritelmässä on joka sana on tulkinnanvarainen. Mitä tarkoittaa suuruudenhulluus? Itse olen ylpeä itsestäni ja pidän itseäni hyvänä ihmisenä, parempana joihinkin muihin verrattuna, ainutlaatuisena ja erinomaisena... Missä kulkee se raja, milloin ihminen on normisti itsevarma ja milloin suuruudenhullu?)
- Epärealistinen minäkuva: keskittyy ajatuksissaan rajattomaan menestykseen, voimaan, kauneuteen ja rakkauteen.(tätäkään en oikeastaan ymmärrä. keskittyy ajatuksissaan rajattomaan menestykseen... onko se unelmointia rajattomasta menestyksestä, rakkaudesta, voimasta vai tarkoitetaanko nyt sitä että henkilö kokee olevansa sellainen...)
- Vaatii läheisiltään ylikorostunutta ihailua. (mitä tarkoittaa ylikorostunutta ihailua, milloin ihailu on ylikorostunutta? Eikö ihmisellä ole oikeutta ihailuun? Missä tässäkin kulkee se raja?)
- Olettaa erityiskohtelua: ei sopeudu yleisiin sääntöihin.
- Hyväksikäyttää muita. Ei osoita kiitollisuutta.
- Kyvytön empatiaan ja huomioimaan muiden tarpeita.
- Ylimielinen ja röyhkeä käytökseltään ja asenteiltaan.
- Kadehtii muita, mutta luulee toisten kadehtivan häntä.
Näihin kahteen määritelmään sopii kuin nenä päähän myös aleksitomian käsite. Aleksitomiaa poteva on tunteeton ja tunteettomuudesta johtuu kaikki muutkin narsistille ominaiset ominaisuudet.
Netissä taas narsistiksi luokitellaan ketä vain. Jos joku ei sopii sinun maailmakäsitykseen, hän on narsisti. Jos joku on valehdellut - hän on narsisti. Siis kuka on oikeasti narsisti? Millainen hän on? Kerron omia kokemuksia:
Mikä on narsismi? Olenko minä sellainen? Millainen on narsistin uhri?
Narsismiin käsittääkseni kuuluu paljon negatiivistä. Netistä löytyy paljon tietoa narsismista ja sen ominaispiirteistä. Mutta niiden sovittaminen johonkin henkilöön elämässä on hankalaa! Wikipedia ei nyt ole kovin luotettava lähde, muttä narsismin määrittlyssä siellä on käytetty hyvi ja luotettavia lähteitä, joten otan minua eniten kiinnostavan pätkän sieltä, eli:
Psykoanalyytikkojen mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä tunteettomuus. Ihmiseltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene viestimään tunteiden avulla. Arnold Modellin selittää sen taustaksi tarpeen välttää läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvia kokemuksia. Narsistin itseriittoisuuskuvitelma torjuu muihin liittyvät toiveet ja toiveisiin liittyvät ahdistukset. Jos lapsi hyvin varhaisessa vaiheessa kokee vaikeita pettymyksiä äitisuhteessaan eikä hänen tunteisiinsa vastata, hänelle voi alkaa kehittyä epäterve itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne, jossa hän ei tarvitse ketään eikä mitään vaan hallitsee itse kaikkea.Jorma Myllärniemen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei koe normaalisti masennusta. Masennus syntyy vain silloin kun hauras persoona hajoaa, itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne menetetään. Tällöin ihminen romahtaa. Vertauskuvallisesti ilmaisten narsisti ei taivu vaan taittuu. Tähän masennukseen liittyy itsetuhoisuutta.
Minä en ole narsisti tämän määritelmän mukaan. Tunnen ja jopa liikaakin, yritän aina selvittää riidat, puhua tunteista. Itken muiden puolesta, olen huolissani muista, yritän auttaa, osallistun vapaaehtoistoimintaan muiden vuoksi. Tutkin itseni jatkuvasti ja kehityn. Oppiminen on mielestäni kaiken A ja O. Muiden määritelmien mukaan kuitenkin minussa olisi tätä narsistia aika paljonkin, mutta muut narsismin määritelmät, määrittelevät narsismia henkilökohtaisiin ominaisuuksiin mm. narsistien tuki ry määrittelee narsismiä näin:
- Suuruudenhullut kuvitelmat omasta erinomaisuudesta ja ylivertaisuudesta. (tässä määritelmässä on joka sana on tulkinnanvarainen. Mitä tarkoittaa suuruudenhulluus? Itse olen ylpeä itsestäni ja pidän itseäni hyvänä ihmisenä, parempana joihinkin muihin verrattuna, ainutlaatuisena ja erinomaisena... Missä kulkee se raja, milloin ihminen on normisti itsevarma ja milloin suuruudenhullu?)
- Epärealistinen minäkuva: keskittyy ajatuksissaan rajattomaan menestykseen, voimaan, kauneuteen ja rakkauteen.(tätäkään en oikeastaan ymmärrä. keskittyy ajatuksissaan rajattomaan menestykseen... onko se unelmointia rajattomasta menestyksestä, rakkaudesta, voimasta vai tarkoitetaanko nyt sitä että henkilö kokee olevansa sellainen...)
- Vaatii läheisiltään ylikorostunutta ihailua. (mitä tarkoittaa ylikorostunutta ihailua, milloin ihailu on ylikorostunutta? Eikö ihmisellä ole oikeutta ihailuun? Missä tässäkin kulkee se raja?)
- Olettaa erityiskohtelua: ei sopeudu yleisiin sääntöihin.
- Hyväksikäyttää muita. Ei osoita kiitollisuutta.
- Kyvytön empatiaan ja huomioimaan muiden tarpeita.
- Ylimielinen ja röyhkeä käytökseltään ja asenteiltaan.
- Kadehtii muita, mutta luulee toisten kadehtivan häntä.
Näihin kahteen määritelmään sopii kuin nenä päähän myös aleksitomian käsite. Aleksitomiaa poteva on tunteeton ja tunteettomuudesta johtuu kaikki muutkin narsistille ominaiset ominaisuudet.
Netissä taas narsistiksi luokitellaan ketä vain. Jos joku ei sopii sinun maailmakäsitykseen, hän on narsisti. Jos joku on valehdellut - hän on narsisti. Siis kuka on oikeasti narsisti? Millainen hän on? Kerron omia kokemuksia:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)